sunnuntai 18.11.2018 | 09:43
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Mihin päätyy, jos haluaa löytää Kokkolan pohjoisimman asutun paikan tai läntisimmän?

Kokkola-lehti+ | Ke 5.9.2018 klo 14:00

Lauri Tuomi-Nikula

Kuntaliitokset ovat kasvattaneet Kokkolaa melkoisesti. Ensin siihen liittyi Öja vuonna 1969, sitten Kaarlela 1977 ja lopulta Kälviä, Lohtaja ja Ullava vuonna 2009. Mukaan mahtuu monen sortin sakkia ja maisemaa kalastajakylistä aavoille suoulapoille. Kaupungin raja on työntynyt alueille, joita ei Kokkolaksi tunnista muista kuin kaksikielisistä katukylteistä.

Ensin pohjoiseen.

Kokkolan pohjoisin asuttu kolkka löytyy Lohtajan Niemennokantieltä jonne Kokkolan kauppatorilta tulee matkaa maita pitkin 36 kilometriä.

Pihassa on vanha kalastajapaatti pukeilla seriöösiä toimenpidettä varten. Uuden moottorin asennus on loppusuoralla. Paatin partaaseen nojaava joulupukin näköinen henkilö on Esa Ojutkangas, Kokkolan kaupungin pohjoisin asukas. Vene on hänen.

Vuosikymmenet Lohtajan vesiä vatkannut kaksipyttyinen Yanmar pääsee eläkkeelle ja vaihtuu nyt samaan merkkiin mutta nelipyttyiseen.

– Puhti tuplaantuu. Kohta lähdetään syyskalaan, Esa Ojutkangas myhäilee.

– Kunhan se saadaan käyntiin. Täällä on ainakin kaksi sähköjohtoa liikaa, puhisee monttöörinä toimiva Reijo Hilliaho Kokkolan Halkokarilta.

– Ja mistä tuo polttoaine tänne pohjalle lirisee?

Mittariston kansa hääräävä Terho Pesonen on Esan naapuri ja Kokkolan toiseksi pohjoisin asukas.

– Mikäs täällä on eläkeläisenä asustella. Kotitarpeiksi kalastellaan ja vähän naapureidenkin. Veneessä on aikaa pistää maailman asiat järjestykseen moneen kertaan, Terho Pesonen sanoo.

Sitten etelään - Kokkolan etelä sijaitsee Ullavan Kallingissa, 65 km Kauppatorilta.

Tien varressa on taloja tipoittain, siellä täällä. Muutama toimiva maatila, eläkeläisiä, autiotaloja ja paljon avaraa maisemaa. Jouko ja Auli Rahkolan maitotila löytyy Kokkolan kaupungin eteläisimmästä nurkasta. Navetassa rehua rouskuttaa parikymmentä lypsylehmää, Joukon ja Aulin elinkeino.

– Elämätapa tämä on, rikastumaan ei pääse, Auli naurahtaa.

– Niin kauan tätä tehdään kun jaksetaan. Jatkajaa tilalle ei ole. Lapset ovat valinneet toiset ammatit.

Tilan pellot kurkottavat kaupungin rajalle asti. Horisontissa on jo kaustislaisten metsiä.

– Nämä ovat seudun parhaita peltoja, Jouko kehaisee.

– Maatalouden harjoittamiselle tämä on optimaalinen paikka. Päättyvän pikkutien varrella voi lietelantaa kuskata milloin haluaa, ei tarvitse naapureille ilmoitella eikä sotkea pikitietä. Vastaavasti kaikki palvelut ovat kaukana. Jos työkone hajoaa, pitää tehdä reissu joko Kokkolaan tai Ylivieskaan. Siihen tuhraantuu koko päivä. Edestakainen matka kumpaankin kaupunkiin on sama, noin 140 kilometriä. Arkiostokset käydään tekemässä Kaustisella. Ullavan kirkolle on asiaa vain, jos pitää päästä lääkäriin. Sinnekin on matkaa, Jouko kertoo.

Autotallin seinää koristaa joukko sarvipäitä, hirvensarvitrofeita.

– En saa tuoda niitä enää tupaan, siellä on kuulemma seinät täynnä jo, Jouko sanoo.

– On siellä yksi yhdeksätoistapiikkinen, haluatko nähdä?

Metsästys on Joukon ykkösharrastuksia.

– Hirviä olen kaatanut kuutisen kymmentä. Luku putoaa Joukon huulilta ihan vaatimattomasti. Aika monta se on, paljon lihaa ja trofee-värkkejä.

– Nyt pitäisi yrittää karhunpyyntiin. On siinä omanlaisensa jännitys, kun en ole ikinä karhua luonnossa nähnyt.

Kumuaako Kokkolan idässä pian kaivos? 68 kilometriä Kauppatorilta, ja taas ollaan Ullavassa.

– Minulla onkin hieno arvonimi: Kokkolan itäisin ja Litium-kaivoksen läheisin asukas, jos ne sen saavat minun elinaikana avattua, nauraa Kauko Yli-Länttä, Kokkolan itäreunalta, Ullavan Rahkosentieltä.

Kaukon vanhemmat rakensivat tänne erämaan reunaan talon vuonna 1941, samana vuonna syntyi myös Kauko. Sittemmin Kauko rakensi samalle paikalle talon omalle perheelleen. Kauko ja vaimonsa Kerttu Yli-Länttä ovat eläkkeellä, kolme lasta ovat maailmalla.

– Tässä me ollaan Kertun kanssa kahdestaan niin kauan kuin voidaan. Kyllä ne sitten siirtää lähemmäs hautuumaata, Kauko hersyttelee.

– Meillä molemmilla on takana vuosien työrupeama Ruotsissa, siellä me toisemme tavattiinkin. Minä lähdin Ullavasta poikaporukan mukana Ruotsiin töihin vuonna 1963 ja takaisin tulin Kertun kanssa vuonna 1985.

Tosiaan, Keliberin kaivoskoloja on nakerrettu Kaukon reviireillä vuosien ajan.

– Ei sinne ole tästä linnuntietä kahta kilometriä. Pitäiskin mennä Kaustisen kaivostoimistolle katsomaan tarkemmin, mitä ne meinaa. Alueella on minulla metsäpalsta, joka kait on ajateltu sivukiven läjityspaikaksi, Kauko tuumailee.

– Ei meitä kaivos pelota. Ovat luvanneet olla räjäyttelemättä öiseen aikaan. Ehkä sieltä tulee pölyhaittoja ja tieliikenne varmasti moninkertaistuu. Sitten sen näkee.

Go till väst. Se on Öjassa, 19 km Kauppatorilta

Kun kulkee Öjan kylänraittia tarpeeksi pitkälle, kääntyy sopivasti Laggnäsintielle ja ajelee sen päähän, tullaan Kokkolan kaupungin länsirajalle ja maakunnan.

Kun tie nimi muuttuu Laggnäsintiestä Finholmsvägeniksi, ollaan jo Svenska Öterbottenin maakunnassa. Siinä on samassa nipussa kielirajakin. Sellaisella rajapinnalla asuu Sundströmin pariskunta, Dolly ja Sven-Erik, joten käytössä on luonnollisesti molemmat kotimaiset kielet.

Oven avaa Dolly: ”Sven-Erik gick till skogen för att se om lingon är mogen för att plocka.” Tämä selvä. Isäntää emme tällä kertaa näe. Puolukat lienevät kypsiä.

Dollyn ja Sven-Erikin talo ei tielle näy, se on mukavasti metsän sylissä kahden veden, Gröthamnin ja Näcksundsträsketin, välissä.

– Olimme molemmat töissä Pietarsaaressa ja asuimme Larsmossa. Päätimme kuitenkin rakentaa uuden talon juuri tänne. Tästä oli semmoinen… gammal äng, niitty. Siitäkin on jo yli 30 vuotta, Dolly huokaa.

– Öja on meidän molempien kotiseutua. Sven-Erikin kotitila on aivan lähellä rannassa.

Syyskesä loimuttaa koivuja ja pihapuita. Sundströmin pihalla tyrnipensaat notkuvat oransseja marjoja.

– Täällä on hyvin rauhallista asua. Luonto on lähellä ja naturstig, luontopolku, jota pitkin pääsee kiertämään Näcksundiin.

Osviittaa antoi Kokkolan karttatietopalvelupäällikkö Marja Leskinen, josta hänelle kiitos.

#
Fingerpori