lauantai 23.3.2019 | 10:26
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

”Voi kauhea sitä jytinää!” – Kerttu Suomalax koki Kälviällä vuonna 1944 tapahtuneen pommituksen

Maria Store Kokkola-lehti+
Ke 13.3.2019 klo 19:00

Kerttu Suomalax muistaa sen kuin eilisen päivän. Suomalax os. Laukka oli vajaa kymmenvuotias kun pommit tippuivat laskiaistiistaina 1944 Kälviän Kouriin.

– Voi kauhea sitä jytinää, se oli kamalaa. Ja se kirkkaus!

Laukan perheessä ikkunaa ei ollut peitetty ja Suomalax näki kirkkaiden valopommien tipahtelevan maahan.

– Valopommeilla he hakivat Kokkolaa, mutta Kälviälle päätyivät. Itse pommeja tuli aivan peräkkäin. Mieleeni on jäänyt, että niitä olisi tippunut kaikkiaan kaksikymmentäkaksi.

Ensimmäiset pommit tippuivat noin kilometrin päähän Kuikkiseen ja viimeiset Kouriin.

– Mitään hälytystä ei kuulunut ennen pommitusta, mutta kyllä sen osasi päätellä. Korpelan Voima katkaisi sähköt ja jytinä kuului jo kaukaa.

Suomalax muistaa kuinka veli oli ulkona pienimässä puita ja jytinän kuullessa marssi sisälle antamaan palautetta.

– Hän ihmetteli, että miksi me jytkytimme keinutuolia niin kovasti, että se kuului ulos asti.

Suomalax oli kotona äitinsä ja neljän sisaruksensa kanssa pommituksen tapahtuessa. Isä oli kylällä.

– Emme älynneet mennä maate lattialle, vaan seisomme yhdessä hellan ympärillä. Muistan kuinka äiti sanoi: ”Ristikkää kätenne ja siunatkaa ittenne”. Minä ihmettelin, että miten minä itseni siunaisin, Suomalax muistelee.

– Äiti varmasti rukoili, sillä meillä oli varjelus. Talon sisälle ei tullut yhtään sirpaletta, vaikka niitä tuli vintin yläpohjaan. Jos sirpaleita olisi tullut sisälle, olisimme varmasti kaikki kuolleet.

Suomalax arvelee, että pommitus kesti kaikkinensa noin muutaman minuutin.

Ihmeen kaupalla kylän talot säilyivät pahimmalta tuholta.

Pommit tippuivat Suomalaxin kotitalosta noin sadan metrin päähän. Viimeinen pommeista tippui Peitsontien varrella sijaitsevalle pellolle, johon Laukan perheen oli tarkoitus rakentaa uusi talo.

– Isän sepän paja oli jo tien varressa ja sirpaleita lensi sen seinään.

Tontin naapurissa asui Ojalan perhe. Kaarlo Ojala ei ollut vielä pommituksen aikaan syntynyt, mutta tietää, että yksi sirpale meni navetan seinästä läpi ja oli kiinni päätyseinässä.

– Navetassa ollut lehmä selvisi hengissä. Kotitalossa ikkunat menivät rikki.

Eräässä talossa sirpaleet osuivat talon eteisen oveen, mistä puutikut lensivät vieraana olleen kasvoille, mutta hengenvaaraa ei koitunut.

Pommituksen päätyttyä perhe näki valopommit Kokkolan yllä ja menivät kellariin turvaan.

– Luulimme, että ne olivat tulossa takaisin. Kellarissa olimme ehkä kymmenen minuuttia, ennen kuin joku kävi katsomassa näkyikö vielä jotain ja tilanne oli ohi.

Sen jälkeen väki lähti ulos katsomaan pommikuoppia.

– Yllätyin kuinka matala kuoppa oli, kun meteli oli ollut niin kamalaa.

Mielikuvituksen valloilleen sai kauempana hiihtänyt mies, joka nimitettiin ”yksinäiseksi hiihtäjäksi”.

– Kukaan ei tiennyt kuka se oli ja lapsen mielikuvitus lähti tietenkin laukkaamaan. Ajattelin, että koneesta oli tiputettu venäläinen sotilas.

Itse pommituksesta Suomalaxille ei jäänyt pelkoja tai painajaisia. Nykyisin hän on ainoa paikkakunnalla elossa oleva, joka on kokenut Kälviällä laskiaistiistaina tapahtuneen pommituksen.

”Mitään hälytystä ei kuulunut ennen pommitusta, mutta kyllä sen osasi päätellä. Korpelan Voima katkaisi sähköt ja jytinä kuului jo kaukaa.

#