sunnuntai 20.10.2019 | 00:48
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Jussi Seppäsen kolumni: Tarjolla parasta

Jussi Seppänen Kokkola-lehti
Ke 2.10.2019 klo 18:00

”Te olette onnekas yleisö, sillä olette tulleet katsomaan Kinojuhlien parasta elokuvaa. Näin me sanomme jokaisen elokuvan kohdalla ja tarkoitamme sitä täydestä sydämestämme.”

Kokkolan Kinojuhlilla kuulin tämän johdannon useampaankin kertaan. Aluksi lausahdus pelkästään hymyilytti, mutta lauantaina, kävellessäni Katsastus-elokuvan jälkeen Työväentalon Kino-kyltin alta kohti keskustaa, rupesi asia oikein ajatteluttamaan.

Entä jos se onkin totta?

Lausahdushan on älytön. Ilkeämielisessä nettikeskustelussa se revittäisiin palasiksi. Siinä ei väitetä, että festivaalin elokuvat olisivat keskenään yhtä hyviä, vaan että jokainen niistä on parempi kuin muut. Logiikka on sama kuin limsapullo jaettaisiin kahden janoisen kaverin kanssa tasan niin, että molemmat saavat enemmän kuin toinen. Kuulostaa haastavalta.

Mutta entä jos se olisi niin? Että jokainen elokuva olisi paras? Mitä se vaatisi?

Varmasti aluksi pitäisi hieman tarkentaa väitettä. Jokainen elokuva ei ole paras, vaan jokainen festivaalille valittu elokuva on paras. Siinä on vissi ero.

Vapaaehtoisvoimin pyörivä tapahtuma ei taatusti voi valita ohjelmistoonsa mitä tahansa elokuvaa, mutta huonot rainat se kuitenkin voi ilman ongelmia jättää pyytämättä.

Jokaisella valitulla elokuvalla on siis syynsä olla ohjelmistossa. Ja näitä hyviä elokuvia, näin minulle ovat viisaammat kertoneet, maailmassa riittää.

Siinä keskustaan päin kävellessäni olinkin yltäkylläisessä tilassa. Olin nähnyt samana päivänä kolme elokuvaa, joka on kaltaiselleni norminisäkkäälle liian paljon. Sielu ei ehdi imeskellä silmien vastaanottamaa tapahtumapaljoutta.

Miksi jokainen niistä sitten oli paras?

Yritin miettiä näkemiäni elokuvia yhdistäviä tekijöitä.

Festivaali on kiinnostava formaatti. Samaan aikaan läjä itsenäisiä teoksia mutta toisaalta yksittäinen tapahtuma. Kuin novellikokoelma, joka sisältää keskenään erilaisia tekstejä, jotka kuitenkin on jollakin logiikalla tungettu samaan kirjaan.

Nyt festivaalin teemamaa oli Ranska. Tästä pääsin pohdinnassa alkuun. Festivaalilla esitettiin elokuvia. Jo toinen yhdistävä tekijä! Hyvään alkuun päässyt analyysi kuitenkin tyssäsi tähän.

Näkemilläni elokuvilla ei ollut mitään yhteistä! Ne tulivat eri maista ja eri aikakausilta. Oli mustavalkoista, dokumenttia ja animaatiota. Osassa jylläsi teknologia, osaa säestettiin livenä pianolla. Siinä sitä oltiin.

Epätoivon keskeltä keksin yhtäkkiä ainoan pelastuksen:

Jokainen elokuva oli paras siksi, että minä olin päättänyt tulla sitä katsomaan. Sama koski tietysti myös jokaista muuta katsojaa ja elokuvaa.

Järjestävä taho rakentaa ehdotelman: tällaista elokuvaa tällaisessa järjetyksessä olisi tarjolla. Mutta eihän tuollaista määrää kukaan sulata! Siksi yksi festivaali sisältää satoja henkilökohtaisia festivaaleja.

Festivaalijärjestäjät rakentavat tarjottimen laatutuotteista josta hemmoteltu katsoja rakentaa ateriansa. Pelkistä parhaista elementeistä.

”Olin nähnyt samana päivänä kolme elokuvaa, joka on kaltaiselleni norminisäkkäälle liian paljon.

#