sunnuntai 20.10.2019 | 00:47
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Kaupunginkirjaston lastenosastolle tuodusta lasivitriinistä löytyy oikea satumaailma – Siellä seikkailee klassikosaduista tutut hahmot

Maria Store Kokkola-lehti
Ke 9.10.2019 klo 12:00

Kokkolan kaupunginteatterin tarpeistonhoitajana pitkään työskennellyt Eeva-Leena Järvi on luonut lasin alle klassisen satumaailman, jossa seikkailevat niin Liisa Ihmemaa, pillipiipari kuin muutkin satukirjoista tutut hahmot.

Tarpeistonhoitajan työstään Järvi on ollut eläkkeellä jo useamman vuoden, mutta halu luoda uusia maailmoja ei ole kaikonnut minnekään.

– Näyttämölle valmistin milloin mitäkin. Ei ideoinnista ja suunnittelun halusta pääse eroon, kun sitä on elämänsä tehnyt. Joskus menen päikkäreille, mutta ponnahdan uudestaan ylös, kun mieleen tulee uusi idea, Järvi kertoo naureskellen.

Järvi tekee esimerkiksi tonttuja ja nalleja, jotka ovat lähinnä tarkoitettu aikuisille.

– Minulla ei ollut pehmoleluja kun olin pieni. Nykyään lapset hukkuvat niihin. Halusin tehdä pehmoleluja niille, joilla ei niitä koskaan ollut.

Järvi on kirjaston vakiokävijä ja keväällä hän huomasi lastenosastolla muumeja vitriinissä. Heräsi ajatus, että voisiko hän tehdä lastenosastolle oman satumaailman. Se sopi kirjaston väelle ja Järvi ryhtyi tuumasta tekoon.

Kevään ja kesän ajan hän rakensi satumaailmaansa. Lasi oli sen suojana koko ajan, että Järven kissat eivät päässeet siihen käsiksi.

Järvi on klassisten satujen ystävä. Sellaisten, joissa on keijuja, prinssejä ja prinsessoja – ei robotteja tai miekkailevia ninjoja. Klassisista saduista hän on ammentanut inspiraatiota myös satumaailmaansa.

Satumaailmaan pohjalla on tekosammalta ja ruusun lehtiä sekä käpyjä. Hahmojen vaatteet on tehty värjätystä luonnonsilkistä ja hiukset hampusta.

Teatterissa töissä ollessaan Järvi keräsi talteen puvustamon roskiin heitetyt kangaskappaleet ja esimerkiksi teatterin auringonpolttamat verhot.

– Satuhahmoilla ei voi olla uutta eurokangasta päällä, vaan niissä pitää näkyä elämän jälkiä. Ei tontuillakaan voi aina olla virkavaatteet päällä. Välillä niiden vaatteet ovat likaisia ja kuluneita.

Järvi on antanut satumaailmalle nimeksi Olipa kerran..., koska niin klassiset sadut usein alkavat. Hän toivoo, että satumaailma laittaa lasten mielikuvituksen liikkeelle.

– Satumaailma saa olla kirjastossa niin kauan kuin he sen vain huolivat. Sen jälkeen toivon, että sen voi siirtää kokonaisuutena jonnekin muualle.

”Ei ideoinnista ja suunnittelun halusta pääse eroon, kun sitä on elämänsä tehnyt.

Neljä vuosikymmentä teatterilla

Teatterilla Eeva-Leena Järvi työskenteli neljänkymmenen vuoden ajan. Ensimmäisen kerran hän avasi teatterin oven vuonna 1974.

– Olin aluksi tanssityttönä ja kävelevänä kulissina. Vuosien mittaan tein kaikenlaista. Tarpeistonhoitajaa teatterilla ei ollut ennestään, ennen kuin se virka perustettiin vuonna 1981.

Järvi nautti työstään, jossa sai tutustua aina uusiin asioihin ja tarinoihin ja ottaa niistä selvää.

– Maailmankuva laajeni.

Työ oli kuitenkin raskasta ja viikonloppuillat menivät usein töissä. Fyysisesti raskas työ kävi myös kunnon päälle ja Järvi sanookin, että sormet eivät toimi enää entiseen tapaan.

Hän tykkää erityisesti askarrella ja tehdä kaikkea pientä käsillään, mutta työ on hidasta, koska esimerkiksi peukalot eivät taivu kunnolla.

– Olen kuitenkin sitkeä ja jos päätän jotain tehdä, niin minähän teen.

Paikallinen teatteri on jäänyt sittemmin vähän vieraaksi, koska Järvi myöntää ettei osaisi nauttia esityksestä vaan miettisi koko ajan mitä taustalla tapahtuu. Muissa teattereissa hän voi uppoutua esitykseen helpommin.

– Tiedän kuitenkin, että kaupunginteatterissa on paljon taitavaa nuorta väkeä töissä.

#