torstai 14.11.2019 | 19:23
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

"Täällä on saanut kasvaa rauhassa ja olla oma itsensä" – Isojärven nuorisotalo täyttää tänä syksynä neljäkymmentä vuotta

Sini Sulkakoski Kokkola-lehti
Ke 30.10.2019 klo 15:00

Isojärven nuorisokeskuksen tarina alkaa 1970-luvun loppupuolelta, kun silloin tiloissa toiminut suojatyökeskus muutti pois. Nuorisotaloja ei Kokkolassa juuri ollut, mutta sellaiselle oli kysyntää.

Marja-Leena Ylitalo tietää Isojärven historian ja käänteet vuosikymmenten takaa. Nykyisin eläkkeellä oleva Ylitalo oli Kokkolan ensimmäinen nuoriso-ohjaaja harjoittelija, ja hänen uransa alkoi 1967 erityisnuorten parissa.

– Myöhemmin minut pyydettiin nuorisopuolelle töihin, ja samalla toin sinne erityisnuoret mukanani. Ja tälle tielle jäin.

Menneitä vuosia Ylitalo muistelee hymyillen. Puheesta välittyy lämpö ja välittäminen kohtaamiinsa nuoriin vuosien varrelta.

– Joskus ihan tavallisena työpäivänä nuopparilla nuoret tulivat kysymään, että käynkö minä jossain töissä. Silloin vähän nauratti, koska ei sitä aina itsekkään muistanut että oli työpaikallaan. Tämä paikka oli kuin toinen koti.

Ylitalo kertoo, että vuosikymmenistä riippumatta nuoret ovat olleet aina hyväkäytöksisiä ja kohteliaita.

Isojärvellä on syntynyt nuorten keskuudessa romansseja jotka jatkuvat tähän päivään asti.

Ylitalo pitää entisajan nuoriin edelleen yhteyttä Facebookin kautta. Facebookissa vaihdetaan kuulumisia ja tehdään Ylitalolle tunnustuksia vuosien jälkeen kuten esimerkiksi, että joskus bändikämpissä on saatettu nukkua öitä. Kaikki paikat ovat kuitenkin olleet aina kunnossa.

Yhdessä tekeminen, hyväksyminen ja anteeksianto olivat myös joka päivä läsnä.

– Muistan kerrankin, kun eräs poika vihastui ja heitti kukkaruukun seinään. Minä laitoin hänet pihalle ja sanoin, että takaisin ei ole tulemista, ennen kuin osaa pyytää tapahtunutta anteeksi. Muutaman päivän kuluttua tulin töihin tavalliseen tapaan ja parkkeerasin autoni pihalle. Hetken kuluttua tämä poika ilmestyi nuopparin ovesta sisään ja sanoi, että autostani vuotaa nesteitä pihalle. Poika oli hakenut kotoaan isältä jonkin nestepullon mukaan ja hän kysyi minulta, saako hän laittaa sen autooni. Tällä teollaan hän halusi pyytää anteeksi.

Mari Kaikkonen oli aktiivinen nuopparikävijä 2000-luvun taitteessa. Menneisyydestä kaikuukin vain hyviä muistoja.

– Isoveljen ja kavereiden kanssa täällä käytiin. Biljardia ja korttipelejä pelattiin, ja 19.30 oli tärkeä aika koska silloin tulivat Salkkarit ja ne katsottiin aina yhdessä, naureskelee Kaikkonen!

Myös entisajan ”normaalit asiat” tuovat hymyn pintaan tänä päivänä.

– Kotona ei ollut internettiä, mutta nuopparilla oli ja nettiaikaa sai varata laittamalla nimen netti-listaan. Kerrallaan netissä sai olla puolisen tuntia ja aina oli seuraava selän takana jo odottamassa vuoroaan!

Suhteet Isojärvelle kantoivat hedelmää myöhemminkin, esimerkiksi ensimmäinen kesätyöpaikka Kaikkoselle järjestyi nuorisotalon kautta. Lähihoitaja-opiskeluiden myötä tie vei jälleen nuopparille työharjoittelun merkeissä.

Nykyään kahden lapsen äiti muistelee hyvällä kaikkea, mitä Isojärvi on hänelle tarjonnut.

– Täällä on saanut kasvaa rauhassa ja olla oma itsensä. Muutaman vuoden päästä lasken tänne omat lapseni hyvillä mielin.

Isojärven nuorisotalo järjesti tiistaina avoimien ovien päivän. Nykyiset nuoriso-ohjaajat Hanna Leskelä, Veijo Mikkola, sekä työssäoppija Veera Riihimäki viihtyvät työssään mainiosti.

– Tämä on aivan ihana työpaikka, eikä nuorista ole mitään pahaa sanottavaa. Nuoria käy tästä Koivuhaasta, mutta esimerkiksi Isokylästä ja keskustasta tulee moni. Kun löytää sen oman porukan, niin nuoret liikkuvat sen perässä.

Kodinomainen paikka vetoaa nuoriin ja aikuisiinkin. Vuonna 2013 peruskorjatun rakennuksen nuoret mieltävät Isojärven hyvällä tavalla mummulamaiseksi. Tekemistä löytyy pleikkarista - askarteluun, ja legendaariseksi muodostuneessa biljardisalissa ei näy hiljenemisen merkkejä.

Avoimien ovien päivää on tullut viettämään Siiri Kokkomäki 10, ja Iida Heinänen 9. He ovat käymässä Isojärvellä ensimmäistä kertaa, ja he ovatkin uppoutuneet hamahelmien maailmaan.

Pöydän toisessa päässä istuvat useamman kerran käyneet Nea Rannisto 13, sekä Ida Mattila 10.

Piirtämisen lomassa he kertovat, että aika nuopparilla kuluu myös lautapelien ja pingiksen parissa. Vinkin nuopparin olemassaolosta tuli toisen tytön äidiltä, joka oli itsekin aikoinaan siellä käynyt. Isojärven tulevaisuus näyttääkin hyvältä, koska uusi sukupolvi on löytänyt tiensä Isojärvelle, jälleen.

”Joskus ihan tavallisena työpäivänä nuopparilla nuoret tulivat kysymään, että käynkö minä jossain töissä. Silloin vähän nauratti, koska ei sitä aina itsekkään muistanut että oli työpaikallaan.

”Täällä on saanut kasvaa rauhassa ja olla oma itsensä. Muutaman vuoden päästä lasken tänne omat lapseni hyvillä mielin.

#