maanantai 6.7.2020 | 22:36
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Kolumni: Muistojen kultaiset kujat

Ke 24.6.2020 klo 11:45 | päivitetty ke 11:46

Lapsuuskesinä olin jo ennen juhannusta varissaapastyttö. Paljain varpain mentiin heti, kun aurinko sulatti ensimmäiset lämpäreet kartanolle. Siinä, sulavesien keitoksessa, syntyi pysyvä halu työntää jalat puhtaaseen, kylvöä odottavaan multaan.

Kesän mittaan pikku jalat ottivat omakseen myös lähimetsän neulasmatot ja kevättulvasta liruksi tyyntyneen joen ja sen kivien sammalpinnat. Innokas varissaapastyttö sai olla monissa askareissa mukana. Kipeitä jalkoja äiti voiteli viileällä kermalla, ennen saunan kirveleviä, mutta puhdistavia löylyjä.

Muihinkin kesän aistimuksiin varissaapastyttö sai koko ihmettelevällä sielullaan uppoutua. Pääskyjen viserrys navetan räystäällä oli tauotonta, ja käki mittaili kukullaan kaikille lukuisia elinvuosia. 4H-neuvojan opastuksella kylvetty kasvimaa oli nuorimpien vastuulla. Iän karttuessa kehittyi taito erottaa rikka porkkanasta ja kukka saviheinästä.

Iso tuomi antoi suojan isän rakentamalle pihakeinulle, jossa seikkailtiin monilla maailman merillä. Pienen tytön utelias nenä oppi erottamaan tuoksujen kimarasta kypsyvät mesimarjat ja niiden jumalaisen maun.

Ja varissaapastyttö kuuli metsän laulun. Voi kuinka metsä lauloikaan, kun sitä viattomin korvin kuunteli!

Raskas kevät on lisännyt tarvetta olla yhteydessä kanssamuistajiin. Muistella yhdessä edesmenneet rakkaat, mutta myös iäksi kadonnut aikakausi. On elähdyttävää kulkea muistojen kultaisia kujia. Sillä kultaisiksi aika ne patinoi ja jättää mieleen lempeimmät säkeistöt.

Tietotekniikka on mahdollistanut meidän seitsemän siskoksen yhteydenpidon. Esille tuotu muisto on jokaisella omanlaisensa. Kun ikähaarukkaakin on, voi jokin muisto muotoutua hyvinkin kaleidoskooppiseksi. Lapsuuden aistimukset ovat fyysiseen muistiin tallentunutta totta. Niihin liittyvät tapahtumat nousevat aina tuoreina esiin.

Elämän vajaaksi kolhimien aistieni vuoksi olen tutkinut omaa fyysistä muistiani ja se on ollut antoisaa ajankulua ja suureksi lohduksi vaikeinakin päivinä.

Laila Lampinen-Hietikko

Kirjoittaja on kokkolalainen sanataiteilija.

”Pienen tytön utelias nenä oppi erottamaan tuoksujen kimarasta kypsyvät mesimarjat ja niiden jumalaisen maun.

#