torstai 13.8.2020 | 19:45
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Laila Lampinen-Hietikon kolumni: Ajatuskulkuja

Ke 22.7.2020 klo 13:00

Olen aina tykännyt kävelemisestä. Kävellessä voi ajatella mukavia. Kävelyn tai yleensä liikkumisen vaivattomuutta ja itsestäänselvyyttä ei tule ajatelleeksi, ennen kuin se lakkaa olemasta itsestäänselvyys.

Olen lähes pari vuotta tarvinnut liikkumiseen apuvälineitä. Ensin tuli Manu, rollaattori, joka on kitisemättä kestänyt raskaimmatkin nojailut. Viime talvena käteen tarttui apuvälinelainaamosta Jaakoppi, kävelykeppi, helpottamaan liikkumista sisätiloissa.

Pitemmät matkat huristelemme Bertalla, autolla, joka on juuri sopivan korkea, että pääsen pelkääjänpaikalle ilman toisen apua.

Vastikään kokoelmaa kartutti Pasi, kevyt ja kokoon taittuva pyörätuoli, kotiutuessani sairaalasta kahta varvasta köykäisempänä.

Julkisilla paikoilla apuvälineillä liikkuminen on monesti haasteellista. Ramppeja löytyy kyllä, mutta niiden sijoittelu on usein tyyliin pois muun, kiireisemmän kulkemisen tieltä tai tila, johon ne on asennettu, on ahdas ja ramppi siten liian jyrkkä.

Vastassa on usein myös kynnyksiä, joihin rolla ikävästi tökkää. Tai liian ahdas tuulikaappi, jossa painavat ovet aukeavat ulospäin, jolloin avustajallakin on jo sormi suussa.

Kokkolan keskustassa liikkumista rajoittaa invapaikkojen olematon määrä. Tästä syystä moni erikois- tai ravitsemusliike jää liikuntarajoitteisen tavoittamattomiin.

Kesätorilla on kiva käydä. Nykyisellään vaikeaa sekin. Toimivat rampit ovat Torikadun puolella, invapaikat taas Kauppatorin kadun puolella. Nämä paikat ovat kovin kapeita, jolloin autosta ulos pääsy ja autoon sisälle pääsy vaativat tarkkuutta, jottei naapuriajokkia tule kolhittua.

Lisäksi torikiveyksen reuna on niin rikki, että siitä hädin tuskin rollalla kulkee, pyörätuolilla vain avustajan taidoilla.

Nyt, sitä hienosti uudistettua toria odotellessa, voisi kaupunki kustantaa marjaämpärillisen verran nopeasti kuivuvaa betonia ja yhden miestyötunnin ja valaa väliaikaisen rampin siihen murtumakohtaan.

Voin tulla kokemusasiantuntijaksi projektiin.

Kirjoittaja on kokkolalainen

sanataiteilija.

”Kokkolan keskustassa liikkumista rajoittaa invapaikkojen olematon määrä. Tästä syystä moni erikois- tai ravitsemusliike jää liikuntarajoitteisen tavoittamattomiin.

#