maanantai 10.8.2020 | 11:50
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Pienet käpälät ja haparoivat askeleet laittavat rotukissojen kasvattaja Pauliina Peltoniemen herkäksi: "Pennuista luopuminen on aina ihan kamalaa"

Sini Sulkakoski
Ke 29.7.2020 klo 17:00

– Vuonna 2014 kävin kissaliiton järjestämän kasvattajakurssin, ja silloin sain itselleni kasvattajanimen, Fairygold’s. Kasvatan pienimuotoisesti sekä Pyhä Birmoja että Sfinxejä, kertoo kokkolalainen Pauliina Peltoniemi.

Kasvattaminen hyväkäytöksiseksi koti- ja näyttelykissaksi ei ole helppo työ, eikä se tule itsestään.

– Kaikki lähtee onnistuneesta astutuksesta. On löydettävä se oikea kumppani, ja miettiä oikeat yhdistelmät esimerkiksi sukutaulujen ja veriryhmien väliltä.

Tulevalle emolle on syötetttävä laadukasta, proteiinirikasta ruokaa, sekä myös vitamiinien ja erilaisten hivenaineiden osalta on syytä olla tarkkana. Tietysti emo tarvitsee myös läheisyyttä, rapsuttelua ja leikkiäkin.

Ennen synnytystä emolle on tehtävä hyvissä ajoin pentulaatikko, johon sen on turvallista synnyttää. Aina synnytys ei mene kuitenkaan oppikirjan mukaan, vaan kasvattaja saattaa joutua toimimaan kätilönä.

– Unelmatapauksessa kissan synnytys on kuitenkin siisti tapahtuma. Alkuviikot menevät emolla ja pennuilla pentulaatikossa emon huolehtiessa imettämisestä. Tehtäväni on huolehtia siinä kohtaa myös emon hyvinvoinnista, koska pennut ovat niin riippuvaisia emostaan. Emon hyvinvointiin on panostettava, jotta pentujen alku turvaantuu. Lisäksi punnitsen pennut syntymästä luovuttamiseen saakka kaksi kertaa päivässä.

Kasvattajan työmaa alkaa kunnolla pentujen lähtiessä liikkeelle. Vähitellen ne alkavat ryömiä eteenpäin, ja noin neljän viikon iässä alkaa kiinteän ruuan opettelu sekä sisäsiistiksi harjoittelu.

Peltoniemi kertoo pentujen silmien avaamisen olevan hieno hetki kerta toisensa jälkeen.

– Myös kaikki edistysaskeleet, kuten hiekkalaatikolle kömpimiset omatoimisesti, ovat aina palkitsevia hetkiä!

Kasvatus vaatii aikaa ja läsnäoloa. On huolehdittava oikeasta ravinnosta sekä taatava muutenkin hyvät lähtokohdat ponnistaa kohti suurta maailmaa. On leikkiä, rapsuttelua, pesua, puunausta ja harjausta. Harjoitellaan kynsien ja korvien puhdistusta ja ennenkaikkea että sitä, pennut tottuvat kaikenlaiseen käsittelyyn.

Sitten koittaa se päivä, kun pennut ovat valmiita luovutettaviksi.

– Pennuista luopuminen on aina ihan kamalaa! Niistä on kerennyt niin tulla perheenjäseniä.

Kotiehdokkaita haastatellaan ja samalla kuulostellaan, ollaanko samalla aaltopituudella.

– Kenenkään ei tarvitse olla seppä syntyessään, mutta halu pitkäaikaiseen perheenjäseneen pitää olla. Sekä valmius siihen, että lemmikin ottaminen teettää paijailun lisäksi myös sitoutumista ja työtä.

Peltoniemi kertoo, että kun hän näkee uuden omistajan silmistä sen rakkauden tulevaa pentuaan kohtaan, hän muistaa ne hetket kun häi sai omat kissat syliinsä ensimmäistä kertaa.

– Omistani en millään luopuisikaan. Samaa ajattelutapaa toivon pentujen tulevilta omistajilta!

”Pennuista luopuminen on aina ihan kamalaa! Niistä on kerennyt niin tulla perheenjäseniä.

#