torstai 13.8.2020 | 10:58
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Vanhansatamanlahden suurin saari – Morsiussaaren historia niveltyy Kokkolan 400-vuotiseen historiaan

Seija Johnson
Ke 29.7.2020 klo 17:00 | päivitetty to 09:08

Morsiussaari on Kokkolan kaupungin edustalla sijaitseva, Vanhansatamanlahden suurin saari, joka tarinan mukaan sai nimensä hukkuneen rakastavaisen parin mukaan. Saaren, jonne aluksi mentiin veneellä, ensimmäinen rakennus oli pienen kalastustilan päreillä vuorattu mökki.

Morsiussaari on noin sadan vuoden ajan tarjonnut kesäkodin asukkailleen. Se on muuttumassa ympärivuotiseksi asuinalueeksi, sillä vuonna 2017 se kaavoitettiin pientaloalueeksi. Tämän vuoksi aiemmin kaupungilta vuokralla olleet tontit on lunastettava omiksi viiden vuoden sisällä.

Itse saarta on helppo kuvailla, sillä se on lähes pohjois-eteläsuuntainen, 100-200 metriä leveä ja noin kilometrin pituinen. Morsiussaari on alun perin osa sitä lahjoitusmaata, jonka Ruotsin kuningas Kustaa II Adolf Kokkolan kaupunkia perustaessaan määritteli vyöhykkeeksi, jolle ei saanut rakentaa.

Kaupunkeja ei voitu perustaa yksityisten maanomistajien maille, joten kruunun oli annettava niitä varten omistamiaan maa-alueita, lahjoitusmaita. Näin kaupungeista tuli merkittäviä maanomistajia. Lahjoitusmaiden tarkoituksena oli, että kaupunkilaiset saisivat lisäelantoa näistä maa-alueista, jotka oli tarkoitettu pelloiksi, tonttimaiksi, niityiksi ja laitumiksi.

”Kaffekvarnen” Kahvimyllyn muotoinen Alice ja Herman Slotten huvila, joka on purettu 1979-80. Akvarelli: Karin Wisuri (myöh. Hellman) 1932.

Arkeologisesta näkökulmasta saari on mielenkiintoinen, sillä saaren luoteiskärjessä on kalliota, jossa on kalliohakkauksia. Vuonna 2000 tehdyn inventoinnin mukaan useita kalliohakkauksia (nimikirjaimia ja vuosilukuja, vanhin vuodelta 1855) oli vielä nähtävissä, mutta myöhemmin tehdyssä inventoinnissa paria niistä ei enää voitu erottaa.

Kokkolan kaupungin opaskartan mukaan saarella voi liikkua vaivattomasti saaren kolmea tietä pitkin, joiden varrella on yhteensä 68 huvilaa, vapaa-ajan asuntoa tai omakotitaloa.

Huvilakulttuuri rantautui Suomeen Ruotsista jo 1840-luvulla, mutta Morsiussaari sai ensimmäiset huvilansa 1910–1920-luvuilla saaren itärannalle. Länsirannan huviloita ryhdyttiin rakentamaan 1940–1950-luvuilla.

Vuonna 2012 tehdyn inventoinnin mukaan (jonka yhteydessä ei selvitetty rakennusten historiatietoa) saarella on 12 paikallisesti arvokasta vapaa-ajan asuntoa, joista kymmenen on saaren päätien varrella. Kahden muun tien varteen sijoittuu kaksi muuta paikallisesti arvokasta rakennusta.

Kesäpäivänä 1960-luvun alussa Morsiussaarentie 1:ssä Vas: John Kotka, Kerstin Kotka, Herman Slotte, Angela Kotka ja Alice Slotte.
Angela Masarin ja Christel Lindströmin kotialbumit.

Morsiussaaren historiankirjoitus pitäisi oikeastaan aloittaa saaren kärjestä, mutta esimerkiksi uudella rantaraitilla, Davidsberginraitilla, satunnaisesti lenkkeilevä tai pyöräilevä kaupunkilainen päätyy harvoin Morsiussaaren kärkeen asti.

Heti sillan jälkeen tien vasemmalla puolella sijaitsevaa punaista huvilaa (Morsiussaarentie 1) ei voi olla huomaamatta, ohittavathan sen myös kaikki saaren asukkaat kulkiessaan.

Huvila kuuluu saaren vanhimpiin rakennuksiin (rak. 1929). Tontin ensimmäinen, 50-vuotinen vuokrasopimus Lauri Fremlesonin ja kaupungin välillä solmittiin syksyllä 1931. Vuosina 1938–40 huvilan omisti Aarne Kutvonen, kunnes talon seuraavaksi omistajaksi ja tontin vuokraajaksi merkittiin Lennart Kotka keväällä 1943.

Lennart Kotkan tarkoituksena oli kestitä liikekumppaneitaan meren äärellä ja tarjota perheelleen mahdollisuus viettää kesä luonnon rauhassa. Siellä vietetty aika jäi kuitenkin vähäiseksi ja huvila oli kymmenen vuotta tyhjillään, kunnes se siirtyi Lennart ja Anna Kotkan pojalle, Johnille, joka alkoi perheineen viettää kesiä Morsiussaaren huvilalla 1950-luvulla.

Perheen tyttärillä Christelillä ja Angelalla oli kesäisin lyhyt matka kulkea saaren itärannalla pihojen ja rantaviivan välissä kulkevaa ”pikkutietä” pitkin toiseen mummolaan sillä heidän äitinsä Kerstinin vanhemmilla, Alice ja Herman Slottella oli myös huvila Morsiussaaressa.

John Kotka oli Kotkan huvilan omistaja jo toisessa polvessa, ja vuonna 1979 tuli talon omistajaksi hänen tyttärensä, Angela Masar. Tänä päivänä huvilan emäntänä on edelleen Angela, mutta vuonna 1992 peruskorjattu talo on jo siirtynyt hänen pojilleen, Christoffer ja Robert Masarille.

Kerstin ja Christel (Kitte) Kotka Morsiussaarentie 1:n portailla vuonna 1951.
Angela Masarin ja Christel Lindströmin kotialbumit.

Yhden talon tarina ei kerro koko Morsiussaaren historiaa, mutta se kertoo, kuinka saaren historia on osa koko kaupungin historiaa. Huviloita on rakennettu, kunnostettu, mutta myös purettu ja tilalle rakennettu uutta. Vanhassakin talossa on mahdollista asua ja viihtyä, jos talosta pidetään hyvää huolta ja asukkaat ovat valmiita tinkimään kaupunkiasumiseen kuuluvista mukavuuksista.

Huvila-asumiselle on tyypillistä, että huvila on siirtynyt samassa perheessä sukupolvelta toiselle tai että huvilalle on muutettu asumaan koko kesäksi vuosikymmenten ajan.

Morsiussaari on ollut kiinteä osa Kokkolan kaupunkia, vaikka juuri luonteensa ja sijaintinsa vuoksi sen asutus on alkanut vasta 1900-luvulla. Maankohoamisen vuoksi saari on kasvanut pinta-alaltaan ja huvilatontit laajentuneet sen myötä. Saaren länsipuoli on altis tulville, mikä asettaa rakentamiselle omat vaatimuksensa.

Nuori perhe ”Kahvimyllyn” edustalla 1930-luvun alussa. Vasemmalta: Alice, Kerstin ja Herman Slotte.
Angela Masarin ja Christel Lindströmin kotialbumit.

Morsiussaarentie 1 Venetsialaisvalaistuksessa 2018.
Pekka Mäkynen

Lähteet:

Angela Masarin haastattelut 23.5.2020 ja 27.6.2020.

Christel Lindströmin sähköpostiviesti 23.7.2020

Kaija ja Kauko Kivilehdon haastattelu 23.5.2020.

Usko Lehmusvuoren haastattelu 22.5.2020.

Veikko Pohjosen haastattelu 1.7.2020.

Nikula, Oscar 1981. Kaupunkilaitos 1721–1875. Teoksessa: Tommila, Päiviö (toim.) Suomen

kaupunkilaitoksen historia 1: Keskiajalta 1870-luvulle. Suomen kaupunkiliitto.

”Morsiussaari on noin sadan vuoden ajan tarjonnut kesäkodin asukkailleen.

”Yhden talon tarina ei kerro koko Morsiussaaren historiaa, mutta se kertoo, kuinka saaren historia on osa koko kaupungin historiaa.

#