keskiviikko 25.11.2020 | 04:08
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Annika Mäkelän kolumni: Kimpassa

Ke 18.11.2020 klo 13:00

Tartun tänään ystäväni ehdotukseen ja jaan kolumnin verran ajatuksiani kumppanuudesta. En ole aina ollut hyvä siinä, kumppanuudessa, joten tämä olkoon todiste siitä, että muutos voi olla hyvästä.

Pariskunnan erotessa syyksi kuulee usein, että toinen on muuttunut. Niin on varmasti käynytkin.

On helppoa näyttää itsestään parhaat puolet, kun parisuhde on uusi. Ei ole yhteisiä talouspaineita, kotitöitä tai lapsia. Suhteen muuttuva toimintaympäristö voi tuoda esiin uusia puolia, mutta ihminen on harvoin niin mustavalkoinen, että piirteet olisivat yksiselitteisesti hyviä tai huonoja. Se, mitä pidämme ensin ihanana heittäytymiskykynä saattaa toisessa elämäntilanteessa tuntua meistä epämukavalta impulsiivisuudelta jne.

On toki asioita, joita ei pidä hyväksyä, kuten henkinen tai fyysinen väkivalta.

Muutoin ajattelen, että jos kumppanissa paljastuu minulle uusia puolia, on varmaa, että hänelle paljastuu niitä myös minussa. Kyky muuttua voi olla myös vahvuus.

Minulla on oikeastaan vain yksi parisuhdefilosofia: on myös minun vastuullani tuoda esiin kumppanini parhaat puolet. Se saa meidät antamaan toisillemme syklisesti hyvää energiaa. Kun tapahtuu jotakin, joka murtaa positiivisen kierteen, siihen on helpointa päästä takaisin ryhtymällä ruokkimaan sitä itse.

Kun kumppanini on huonolla tuulella voin päättää, annanko sen tarttua, vai pyrinkö tartuttamaan positiivisen fiiliksen häneen. Riidat syntyvät silloin, kun tapahtuu vaihtoehdoista ensimmäinen. Sitä sattuu ja se on ok, mutta on myös valinta, kuinka paljon aikaa uhraa suuttumukselle.

Vihaisena täytyy antaa hyvälle fiilikselle mahdollisuus tarttua. Se onnistuu muun muassa antamalla anteeksi ja hymyilemällä, jos alkaa hymyilyttää. Tämä on minulle vaikeinta, mutta tiedostamalla asian siinä oppii paremmaksi. En enää murjota väkisin.

Olen uskonut siihen, että avain onneen on järjestää riittävästi kahdenkeskistä aikaa. Neljän pienen lapsen vanhempina olisimme nyt mennyttä, jos se olisi ainoa totuus. Juuri nyt keskitymme antamaan toisillemme lepoa ja huomiota, sillä niiden puute on se, joka aiheuttaa eniten ryppyjä otsaan ja rakkauteen. Kahdenkeskistä aikaa meillä ei juuri nyt ole, mutta meillä on aikaa.

Kirjoittaja pyrkii tietoisesti eroon murjotustaipumuksestaan, koska elämä on liian lyhyt mököttämiseen.

”Minulla on oikeastaan vain yksi parisuhdefilosofia.

#