lauantai 16.1.2021 | 15:58
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Australian omenakuningas – Jooseppi Herronen päätyi Kälviältä Amerikan kautta Australiaan, jossa menestyksen toivat omenapuut

Elisa Maunumäki
To 7.1.2021 klo 16:00

Kerran Kälviän kirkkomaalla käyskennellessäni huomioni kiinnittyi erääseen hautakiveen, jossa oli nimi Kristiina Herronen. Jäin ihmettelemään, mikä oli tämä nainen, joka oli saanut sijansa lähelle tapulia alueelle, jossa oli muuten vain miehiä, kirkkoherroja, sankarihaudat sekä mm. Lars Sonckin hautakivi.

Kyselin asiaa kälviäläiseltä ystävältäni, entiseltä historianopettajalta Antti Karhumaalta, joka tunsikin tarinan ja antoi sen luettavakseni.

Kristiina Herrosen pieni torppa sijaitsi Saarikosken rannalla kolme kilometriä Kälviän kirkonkylästä Ullavaan päin. Kristiina elätti itseään ja vuoden 1861 tienoilla syntynyttä poikaansa Jooseppia käymällä päivätöissä taloissa.

Jooseppi Herrosen lapsuudesta ei paljon tiedetä.

Kristiinan kuollessa vuonna 1888 oli Jooseppi jo lähtenyt Amerikkaan, jossa osallistui mm. Kanadan halki kulkevan Pacific-rautatien rakennustyöhön, samoin kuin monet muutkin suomalaiset 1870-luvun lopulla.

Ei tiedetä, miten ja miksi Jooseppi lähti Australiaan vuoden 1885 tienoilla. Siihen aikaan hän oli jo muuttanut nimensä Joseph Johnsoniksi ja oli töissä kaivoksilla ja jonkin aikaa myös hotellin omistajana Sydneyssä. Mutta lamakausi vei Joosepin, niin kuin monen muunkin rahat.

Näihin aikoihin alkoi kantautua huhuja Länsi-Australian suurista kultalöydöistä ja Joseph Johnson liittyi mukaan kultaryntäykseen. Kultaa hän ei kuitenkaan löytänyt. Hän työskenteli kultakaivoksella lähes seitsemän vuotta, kunnes loukkaantui onnettomuudessa, joka oli viedä hänen henkensä.

Parannuttuaan mies muutti synkkään aarniometsään pienen puron rannalle kauas muusta asutuksesta. Vain muutama karjankasvattaja asui seudulla. Joskus ohikulkeva naapuri pysähtyi jututtamaan Jooseppia kysellen hänen suunnitelmistaan. Kun Jooseppi kertoi aikeistaan ryhtyä viljelemään omenia, naapurit lähtivät matkoihinsa päätään pudistellen ja ajattelivat: ”Onpa suuri mies, mutta vähän älyä”.

Johnson kuitenkin tiesi, mitä teki. Räjähdysaineisiin tottuneena hän räjäytteli ja poltti puita, raivasi ja raatoi uupumatta. Päivisin täytyi käydä usein vieraalla töissä elannon hankkimiseksi.

Jossain vaiheessa Jooseppi oli mennyt naimisiin irlantilaista syntyperää olevan tytön kanssa ja heille syntyi ainakin kaksi tytärtä ja poika.

Omenapuut menestyivät ja alkoivat tuottaa hedelmää. Johnson sijoitti saamansa tulot raivaamalla lisää aluetta. Pian voitiin jo palkata vierasta työvoimaakin ja hankkia uudenaikaisia koneita.

Johnson uurasti perheineen, kunnes 1920-luvullapuutarhassa oli yli 5000 puuta yli 20 hehtaarin alueella.

Ukko Johnson oli arvostettu henkilö paikkakunnalla.

Vuonna 1929 Johnsonit tekivät matkan Eurooppaan tarkoituksena vierailla sekä rouva Johnsonin synnyinseudulla Dublinissa Irlannissa että Kälviällä Suomessa.

Joosepin matkan tärkeänä osana oli Kristiina-äidin haudan löytyminen. Hautapaikan muisti vielä silloin elänyt Rikhart Porkola, joka poikasena oli ollut Kristiina Herrosen haudalla.

Jooseppi tilasi sitten kiven tälle löydetylle hautapaikalle tapulin viereen. Jooseppi kävi Kalle Kykyrin, lapsuuden kaverinsa kanssa katsomassa vanhaa mökin paikkaa ja muita kylän nähtävyyksiä. Jooseppi oli niin suuri ja painava mies, että Kallen täytyi ensin nousta kieseihin – muuten ne olisivat kaatuneet Joosepin painosta. Suomen kieltä hän ei enää osannut.

Johnson kuoli 8.3.1935 varakkaana ja arvostettuna miehenä.

Lähde: Koivukangas Olavi, Länsi-Australian ”Omenakuningas” oli Kälviältä

Eripainos teoksesta Turun historiallinen arkisto 31, Vammala 1976

”Parannuttuaan mies muutti synkkään aarniometsään pienen puron rannalle kauas muusta asutuksesta.

#