keskiviikko 8.12.2021 | 18:41
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Laila Lampinen-Hietikon kolumni: Taisteluja elämästä

Ke 15.9.2021 klo 12:00

Katsoin Flinkkilä & Kellomäki ohjelmaa, jossa haastateltiin ex-kansanedustaja Jyrki Kasvia. Muistan lukeneeni uutisen syöpäsairaan Kasvin siirtymisestä saattohoitoon. Mutta siinä hän yhä oli. Taistelu on jatkunut.

Kasvi puhui hoitoväsymyksestä ja asioista, jotka siihen auttavat. Hän korosti läheisten tuen merkitystä. Kiitollisuus antaa voimaa, koska ei yksinkertaisesti kehtaa antaa periksi. Olen täysin samaa mieltä.

Oma uupumukseni on ollut aika totaalista. Takana on puolen vuoden jakso, joka on mennyt viimeisimmän varpaiden amputaatiohaavan umpeutumiseen.

Käynnit haavahoidossa, alkuun kolmesti, sitten kahdesti viikossa, alkoivat tuntua yhä painavammalta kivireeltä. Kuvittelin touhun olevan jo tuttua edellisestä rupeamasta, mutta tämänkertainen hoitoväsymys tulikin entistä rankempana.

Jyrki Kasvi totesi, että kyynisyys on sielun syöpä, eikä siihen kannata antaa ajatusten sortua. Hän toi esiin myös omahoitaja-järjestelmän tärkeyden. On olennaista, että terveydenhuollossa on se yksi ihminen, joka tietää sairaushistoriasi ja pitää langat käsissään.

Kokkolan pääterveysasema on tehnyt loistavan ratkaisun keskittäessään pidempikestoisen haavahoidon erilliseen toimipisteeseen. Näin potilasta vastassa on pääsääntöisesti sama hoitaja, joka tuntee tilanteen ja jolla on mahdollisuus nopeaan reagointiin.

Itselleni koin pysyvyyden lisäävän turvallisuuden tunnetta ja helpottavan pelkojani. Syvimmän väsymyksen ja turhautumisen hetkinä haavahoitajan ammattitaitoinen rohkaisu oli kullanarvoista. Koin saavani hoitoa, ei pelkästään viheliäisiin varvasraunioihini, vaan myös kokonaisvaltaisesti muihinkin terveyshuoliini.

Puolessa vuodessa ehtii jo arkeen muodostua selvät rutiinit. Kun lähdin haavahoidosta viimeistä kertaa, ajatukset kimmahtivat päästä kuin orava pyörästään. Onko haava kiinni ihan oikeasti? Pärjäänkö omillani? Olin yhtaikaa helpottunut ja kauhuissani.

Tätä kirjoittaessa tunnekimara on jo asettumassa ja mielen pintaan puskee väkevä elämänilo.

Enää on vain opeteltava uudelleen kävelemään.

Kirjoittaja on kokkolalainen sanataiteilija.

”Kiitollisuus antaa voimaa, koska ei yksinkertaisesti kehtaa antaa periksi.

#