tiistai 24.5.2022 | 21:16
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Annika Mäkelän kolumni: Syyspakoilua

Ke 20.10.2021 klo 13:30

Lapsilla on syysloma, ja alan ymmärtämään miksi vanhempani mielellään veivät meidät Aurinkorannikolle syyslomanviettoon, kun olimme pieniä. Vettä on satanut aika yhtäjaksoisesti syysloman alusta alkaen ja talomme on muuttunut huonoksi HopLopiksi. Neljä turhautunutta lasta juoksee huutaen siksakkia ympäri kämppää.

Koska yksi on potenut pieniä flunssan oireita, emme ole päässeet ulos uhmaamaan lokakuista koiranilmaa. Askartelu isompien lasten kanssa johtaa siihen, että yksivuotias tunkee paperisilppua suuhunsa kuin muroja ja kaksivuotias nuolee liimapuikkoa irvistäen mutta sanoo itsepintaisesti ”NAM!” joka lipaisulla. Lautapelit eivät ole vaihtoehto. Tätä vaistoa kutsutaan ”Kokemukseksi” ja se syntyy toistosta.

Miehelläni ei ole syyslomaa ja minun työni on yrittää luoda lomalaisille mukavia muistijälkiä. Syysloma on tärkeä. En ole unohtanut millaista on olla lapsi ja odottaa syyslomalta paljon. Mutta totuuden nimissä: tuskin koululaisten ja taaperoiden toiveita olisi yhtään helpompi yhdistää Malagassakaan. Tähän mennessä loman huippuhetki on ollut se, kun koko perhe jäi takalukkoon ekaluokkalaisen uuteen huoneeseen jonka oveen oli vielä ovenkahvat asentamatta. Siinä oli jännitystä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Koko perheen pakohuonekokemus, 0 e.

Yritän pitää mielessä, että vaikka huutoralli kiristää omia hermojani, se on aktiviteetti joka tuntuu yhdistävän koko sisaruskatrasta. Lisäksi ekaluokkalainen on isännöinyt päivädiscoja ja lapset ovat käyneet yökylässä toistensa huoneissa. Isot ovat saaneet valvoa myöhään ja nukkua niin pitkään kuin tahtovat. Huono omatunto, tuo vanhemman kutsumaton vakiovieras, kuitenkin soimaa. ”Kertokaahan, mitä teitte syyslomalla?” Näen mielessäni, miten lapseni vuorollaan vastaavat opettajalle olleensa kotona ja katsoneensa telkkaria. Kylmäävä ajatus.

Toisaalta tiedän, että hitaat aamut telkkarin ääressä ovat koululaisilleni harvinaista herkkua. En tiedä miksi osaan tavallisina viikonloppuina vain olla ja elää, mutta loma muuttuu mielessäni vanhemmuuden opinnäytetyöksi, jossa ryhdyn arvioimaan omaa suoriutumistani ja unohdan nauttia. Jossain syvällä sisimmässäni tiedän, että stressitön ja läsnäoleva vanhempi on kaikki mitä tarvitaan lasten onnistuneeseen syyslomaan.

Kirjoittajalle on epäselvää mikä olisi lapsille ultimaattinen syyslomakokemus, mutta pitää selvänä sitä, että epäonnistuu sellaisen tuottamisessa.

”Huono omatunto, tuo vanhemman kutsumaton vakiovieras, kuitenkin soimaa.

#