perjantai 3.12.2021 | 11:39
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Jussi Seppäsen kolumni: Elämää parrasvaloissa

Ke 24.11.2021 klo 16:00

Ovikello soi.

Naapurilta oli pöllitty pyörä.

”Ajattelin kysäistä sinulta, kun istut aina ikkunassa.”

Tilanne hymyilytti, vaikka asia olikin kurja. Niinhän minä istun.

Asun satavuotiaassa kerrostalossa. Tämä tarkoittaa, että yksiössäni on kaksi jämäkkää ikkunalautaa. Minimalistisen sisustuksen ymmärtäjänä käytän ikkunalautojani työpisteinä. Normaalisti keittiöpuoleista ja riehakkaina hetkinä toista.

Tyhmyyspäissäni olen myös taas päättänyt kirjoittaa uuden kirjan. Minulla se tarkoittaa vuorokausirytmin kääntymistä.

Asialle on perusteensa. Etenemisen kannalta on sama milloin kirjoittaa, kunhan kirjoittaa. Omat aivoni mielikuvittelevat vapaammin öisin, joten naputtelen ajatukset talteen.

Istuskelen siis ikkunassa yleensä viiteen saakka aamulla. Sitten suljen verhot ja nukun niin pitkään kuin unta riittää.

Hitchcockin elokuvassa Takaikkuna James Stewartin näyttelemä L.B. Jefferies näkee kerralla koko naapuruston. Hän olisi taatusti havainnut myös pyörärikoksen. Takaikkunassa eletään kuitenkin kesää Manhattanilla.

Elokuvan sävy olisi ollut huomattavan toinen marraskuisessa Turussa. Eletään nimittäin sitä aikaa vuodesta, kun ikkunasta näkee läpi väärään suuntaan, ulkoa sisälle.

Itse havaitsen lähinnä korttelin päässä kerran tunnissa kääntyvät bussit ja viereiselle TYKSin laskeutumispaikalle onneksi paljon harvemmin kaartavat sairaalahelikopterit.

Eli siinäpä istuisi Jefferies jalka paketissa katsomassa ikkunasta omaa naamaansa. Irvistelisi ehkä välillä itselleen tajuamatta, että on pihan pyörävarkaalle parrasvaloissa.

Kirjoittaja on Turussa asuva kokkolalainen.

”Istuskelen siis ikkunassa yleensä viiteen saakka aamulla.

#