tiistai 24.5.2022 | 22:37
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Outi Airolan kolumni: Lumikauhua ja puhdasta lumi-iloa

Ke 29.12.2021 klo 13:00

Valtava lumentulo on ollut itselleni vaikea paikka sen jälkeen, kun elämänkumppani menehtyi lumikolan varteen viime talvena. Rakastan puhdasta lunta ja paksuja kinoksia, mutta jollain tasolla ankarasta lumentulosta tuli vihollinen tuon tapahtuman myötä. Kun näen valtavat kinokset ja jonkun työntelevän hiki hatussa lunta, herää huoli: muistaako hän levähtää välillä, pitääkö pausseja ja onko joku lähellä seuraamassa tilannetta. Usein tekee mieli pompata ulos autosta ja varoitella sydänkohtauksen vaarasta. Kun ambulanssimiehet sanoivat, että näitä (kuolemantapauksia lunta kolatessa) sattuu joka talvi, mietin miksi itse en ollut kuullut yhtään tarinaa. Tähän ikään on kertynyt paljon tietoa päähän, mutta ei sitä pientä ja tärkeää tietoa, että ankara lumen kolaaminen voi aiheuttaa sydänkohtauksen. Kädet ovat siinä sellaisessa asennossa, että se rasittaa sydäntä. Tämä tieto nyt tässä jaettakoon muillekin, jotka eivät sitä tiedä.

Lumi on kuitenkin ihana asia. Sen puhtaus lumoaa, sen timanttinen tuike pakkasyössä on kuin avaruudellinen ihme. En tiedä voisinko asua paikassa, jossa lunta ei ole. Ymmärrän hyvin turisteja, jotka pitävät ihmeenä sitä, että ihmiset ja autot liikkuvat valkoisen kuorrutteen päällä. Että hanki hohtaa kuin tähtitaivas ja lumi ratisee kengän alla kuin karkkipaperi. Ja että se on ainut ääni, mikä ympäristöstä lähtee. Lumi ja hiljaisuus, siinäpä Suomen hitit maailman matkailumarkkinoilla.

Oma joulu kului saunoen, kevyesti lumessa pyörien ja avantoon menijöitä kadehtien. Oma uskallus ei riitä sinne asti. Se on kuitenkin upeata katsottavaa, kun liuta höyryäviä ihmisiä puikkaa hyiseen reikään pimeässä meressä. Siinä melkein tuntee itsekin kastaneensa ahterinsa veteen ja samalla riemulla voi juosta saunaan lämmittelemään.

Joululoma on ollut niin mellevä, ettei kynästä irtoa nyt juuri mitään. Ihana tiedottomuuden tila saisi vielä jatkua. Parasta olisi, jos koko Suomi voisi ollla pari viikkoa kiinni joulun aikaan. Tai ainakin joulun ja uudenvuoden välin. Se tekisi hyvää tässä ajassa, jossa väsyttävät koronauutiset, sodanuhkauutiset ja valtionvelkauutiset jäytävät kalloja. Ihminen ei ole kone, joka toimii vain pienen paussin turvin. Tarvittaisiin kaiken alasajo ja kahden viikon tauko kuten prosessiteollisuudessa.

Vielä niistä lumitöistä – pidän niistä edelleen. Valkoinen höttö kiertyy kolan pohjalle ja lumpsahtaa tien varteen kevyesti kuin pumpuli. Yksi, kaksi, kolme kolallista ja kohta on muutama neliö valmis. Jos jossakin, tässä työssä näkee kättensä jäljen. Kun se jälki monessa muussa asiassa lastenkasvatuksesta kolumnin kirjoittamiseen on muuten niin vaikeasti arvioitavaa, lumitöissä on vain yksi oikea lopputulos. Kun piha on aurattu, se on aurattu. Aurattu piha on hyvä, auraamaton huono. Se on asia, josta ei voi kiistellä. Näinä jatkuvien kiistojen aikana se on ihanan yksinkertainen totuus.

”Kun piha on aurattu, se on aurattu. Se on asia, josta ei voi kiistellä. Näinä jatkuvien kiistojen aikana se on ihanan yksinkertainen totuus.

#