keskiviikko 17.8.2022 | 08:16
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Pääkirjoitus

Kokkola-lehden pääkirjoitus: Demokratiaa uhkauksilla ja ilman

Outi Airola
Ke 6.4.2022 klo 11:00

Kokkolassa voi heittää roskakoppaan vanhan käsityksen siitä, että valtuusto on kumileimasin, joka hyväksyy muiden valmiiksi tekemät päätökset. Kun asia herättää riittävästi tunteita, valtuusto ei epäröi käyttää valtaansa. Näin tehtiin nyt vuosia muhineessa kyläkoulu-kiistassa.

Miksi juuri Ullavan kyläkoulujen lakkauttaminen tai säilyttäminen on niin tunteisiin käyvää? Onhan kaupungissa lyöty lukkoon jo monen pienen kyläkoulun ovet melko vähin äänin. Syyt ovat aika yksinkertaiset.

Ensinnäkin Ullavassa on noin 850 asukasta, joten kahden koulun ylläpitäminen tähän faktaan nojaten tuntuu liioitellulta. Ongelma on se, että koko Ullava on kuin haulikolla räsäytetty kymmeniin pikkukyliin. Joka paikasta on pitkä matka joka paikkaan. Ympäryskylien koululaiset ovat iät ajat saaneet käydä omassa Rahkosen koulussaan, eikä pitkäaikainen poliittikkojen märkä uni koululaisten keskittämisestä kirkonkylälle ole ottanut tulta. Ei sitten millään. Päinvastoin, se on synnyttänyt ankaran kapinaliikkeen, johon liittyy halu irtautua Kokkolasta, jos se ei salli parin-kolmenkymmenen oppilaan koulun jatkumista.

Hakemattakin tulee mieleen Asterix, Obelix ja pieni gallialaisten kylä, joka ei suostu alistumaan Rooman valtaan. Epäonnistuttuaan jatkuvasti gallialaisten kylän valtaamisessa, roomalaiset alkavat uskoa etteivät nämä ole tavallisia ihmisiä vaan jumalia. Noh, Kokkola tuskin pitää ullavalalaisia jumalina, mutta sitkeinä taistelijoina varmasti. Yli kymmenen vuoden takainen kuntaliitos on jättänyt veriset haavat, jotka eivät ota arpeutuakseen. Tekipä Kokkola mitä hyvänsä, Ullavalla koetaan se alistamiseksi. Mikäli pysyvä rauha halutaan saavuttaa, olisi viisainta suostua Rahkosen koulun olemassaolon tunnustamiseen. Jos se maksaa 100 000 euroa vuodessa, se on halpa hinta siitä, että kylien välinen kinastelu ja osakuntaliitoksilla uhkailu loppuu.

Itse nostan hattua sille, että joku jaksaa näin järkähtämättä puolustaa itseään.

”Yli kymmenen vuoden takainen kuntaliitos on jättänyt veriset haavat, jotka eivät ota arpeutuakseen.

#