perjantai 20.5.2022 | 10:06
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Lauri Tuomi-Nikulan kolumni: Spanska Flugan

Ke 11.5.2022 klo 15:00

”Jannen” muisto tulee vastaan Rantakatu 27:n portilla. Keltainen, kaunis puutalo Suntin varrella. Kaarlelankadun Kokkokivellä Johan Vilhelmiä muistetaan Pekka Jylhän mainiossa veistoksessa Lukeva poika.

Eilen flaneerasin asiasta tehden Snellmaninkadun päästä päähän. Soma katu se on. Siinä kävellessä yritin houkutella muistista esiin lisää Snellmania. Vähänpä sitä oli. Omituisen vähän. Asian voisi korjata tässä saman tien.

J.V. Snellmania kutsutaan Suomen kansallisfilosofiksi. Hänet liitetään Suomen markan käyttöönottoon ja suomen kielen aseman parantumiseen 1800-luvulla. Näistä ansioista J.V. Snellman epäilemättä kuuluu kansankunnan kaapin päälle.

Vähemmän tunnettu, mutta ei yhtään vähäisempi on Snellmanin rooli kiistakirjoittajana. Snellman oli aikansa julkkis ja vaikuttaja, tähtitoimittaja, joka ajoi ja vaati suomenkielistä kansallisvaltiota, mutta melkein aina itse kirjoitti ruotsiksi.

Vain harva aikalainen perehtyi hänen filosofisiin teoksiinsa, mutta keneltäkään ei jäänyt huomaamatta räväkkä lehtikirjoittelu ja Spanska Flugan, Snellmanin julkaisemat aikakauskirjat vuosina 1839-1841. Se oli Snellmanin keino arvostella silloista Suomen lehdistöä, paljastaa sen hampaattomuus suuriin kansallisiin kysymyksiin. Eikä mitään uutta auringon alla: Hän syytti lehtiä yhdentekevän hömppäaineiston julkaisemisesta ja unohtavan oikeasti tärkeät aiheet.

Aikakauskirjan pisteliäs nimi Spanska Flugan, suomeksi espanjankärpänen, viittaa samannimiseen lääkevoiteeseen, joka sai ihon kirvelemään. Voi hyvin sanoa, että Johan Vilhelm Snellman aloitti modernin kansalaiskeskustelun ja yhteiskuntakritiikin Suomessa 1840-luvulla.

Vähän tiesin siitäkin, miten ristiriitainen henkilö Snellman oli. Snellmania ihailtiin mutta pidettiin myös rasittavana häirikkönä. Häntä nimiteltiin kommunistiksi ja räyhähengeksi. Paradoksaalisesti hänet kuitenkin valittiin professoriksi, senaattoriksi ja vanhoillisen Suomen esikuvaksi.

Myöhemmin Akateemisen Karjala-Seura teki hänestä kotijumalansa, vaikka omana aikanaan Snellman itse halusi olla Venäjän keisarin kuuliainen alamainen. Vielä myöhemmin Raoul Palmgren teki kirjassaan Snellmanista vasemmistolaisen ja Snellmanin pojanpoika, natsiksi hurahtanut Teo Snellman, piti isoisäänsä natsismin edelläkävijänä.

Ehkä tuota ristiriitaisuutta osin selittää Snellmanin oppi-isän G.W.F. Hegelin vaikutus. Hegel oli uuden ajan filosofian keskeinen ajattelija ja Suomi oli ensimmäisiä ei-saksankielisiä maita, jossa luennoitiin Hegelin filosofiasta. Hegelin oppi todellisuuden järjellisyydestä oikeutti sekä vallitsevan järjestelmän että kapinan. Siksi Hegel oli tärkeä niin valtiota palvoville konservatiiveille kuin marxilaisille. Yhteistä heille oli käsitys, ettei ihmisen sovi itsekkäästi ajaa vain omia etujaan. Snellman korosti Hegeliläistä sivistysajatusta, joka hänen aikanaan toteutui mm. kansakoululaitoksen muodossa. Ajatus laaja-alaisesti sivistyneestä kansakunnasta muodostui sittemmin suureksi menestystarinaksi Suomessa. Eikä tässä likikään kaikki. Lisää voi lukea J.V. Snellmanin kootuista teoksista 1-24.

Huomenna vietetään J.V. Snellmanin ja suomalaisuuden päivää. Hyvä syy juhlaan. Tukholmassa kokkolalaisen laivan kajuutassa vuonna 1806 syntyneelle J.V. Snellmanille Kokkola oli lapsuuden kotikaupunki vuosina 1813–1820.

”Snellmania ihailtiin mutta pidettiin myös rasittavana häirikkönä.

#