keskiviikko 17.8.2022 | 08:03
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Pieni piipahdus Kokkolaan matkan varrella – Niko Puumalainen kävelee Nuorgamista Hankoon keräten rahaa sairaalaklovnien työhön

Sini Sulkakoski
Ke 3.8.2022 klo 10:00 | päivitetty ke 14:30

Ajatus kävellä Suomi päästä päähän syntyi kolmisen vuotta sitten.

– Kaikki lähti unettomista öistä ja ohimenevistä ajatuksista, jolloin tämä idea mieleeni tulvahti. Sitten se alkoi pyöriä ajatuksissa toistuvasti ja päätin laittaa ajatuksen käytäntöön, selvittää Niko Puumalainen kävelyprojektinsa taustoista.

Kuopiosta kotoisin oleva Puumalainen kerää tempauksellaan rahaa sairaalaklovnien työhön.

­– Tunnen pari sairaalaklovnia, ja olen seurannut sitä työtä sivusta. He ovat tehneet minuun suuren vaikutuksen auttamalla lapsia viihtymään ja unohtamaan sairaalamaailman edes hetkeksi.

Puumalainen on lahjoittanut rahaa myös itse, mutta Puumalaisen Nuorgamista Hankoon kävely -Instagramtilin seuraajat ovat lahjoittaneet rahaa sitä mukaa, kun matka etenee.

– Tähän mennessä on lahjoitettu jo vajaa pari tuhatta euroa.

Omien sanojensa mukaan Puumalainen on kävellyt ”aina”.

– Opin kävelemään jo kahdeksan kuukauden ikäisenä, ja vauhti ilmeisesti vain kiihtyy!

Puumalaisen reitti alkoi 28.6. Nuorgamista, mistä tie vei Rovaniemelle aina Kemiä ja rannikkoa kohti.

– Etenen matkaa vähän fiiliksen mukaan, mutta noin 30 kilometrin päivätahdilla mennään.

Kantamukset ovat minimaaliset.

– Pyrin siihen, että mukana ei ole mitään ylimääräistä. Olen matkan varrella keventänyt jo taakkaa, ja tällä hetkellä mukana on yhden hengen kevyt teltta, makuualusta ja makuupussi, neljät vaihtovaatteet, hammasharja ja hygieniavälineitä.

Yöpyminen tapahtuu milloin missäkin.

– Pääasiallisesti teltassa. Olen nukkunut kuitenkin erilaisissa mökeissä, pari kertaa hotellissa sekä käyttänyt Airbnb-majoitusta. Myös Instagram-seuraajat ovat tarjoutuneet ystävällisesti majoittumaan luokseen.

Valokuvausyrittäjänä toimiva Puumalainen ei varsinaisesti valmistautunut kävelyurakkaan etukäteen.

– Valmistautuminen tapahtui ehkä enemmänkin mentaalisella puolella, kun piti alkaa vähitellen asennoitumaan siihen, että tämän myötä tulen olemaan pari kuukautta esimerkiksi työelämästä pois.

Tarkoitus olisi, että matkan määränpää, eli Hanko, olisi saavutettu elokuun kolmantena viikkona. Matka sinne on toistaiseksi sujunut suunnitellusti.

– Rinkan kantaminen ei tunnu, varpaat ja päkiät tässä on eniten kovilla. Rakkolaastareita, sideharsoja ja desinfiointiainetta on kulunut. Mutta edelleen kävely kiinnostaa, ei ole tullut mieleenkään lopettaa!

Puumalainen kertoo matkan varrelle mahtuneen monenlaisia kohtaamisia, mutta yksi asia kaikkia kohdattuja ihmisiä yhdistää: ystävällisyys.

– On ollut mahtavaa huomata, että aina on saanut apua, kun vain uskaltaa kysyä. Ei ole pelkoa sen suhteen, että jäisi yksin.

”Etenen matkaa vähän fiiliksen mukaan, mutta noin 30 kilometrin päivätahdilla mennään.

#