tiistai 4.10.2022 | 18:58
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Eino Rafael Wartiovaara toimi saarnamiehenä Maria Åkerblomin johtamassa herätysliikkeessä ja vaikutti Kokkolassakin

Tuula Vuolle-Selki
Ke 21.9.2022 klo 20:00

Maria Åkerblomin nimi sai etenkin 1920-luvulla liikkeelle suoranaisen kansanliikkeen. Åkerblomilaisuudesta kirjoitettiin niin omaan maan kuin naapurimaiden lehdissä.

Åkerblomilaisuuteen liittyi sellainen voima, että sitä voi ihmetellä vielä nykypäivänäkin. Lisäksi åkerblomilaisuuteen kuului olennaisesti metsänhoitaja Eino Rafael Wartiovaaran läsnäolo; Wartiovaara kun veti mukaansa myös vastustelevan perheensä.

Maria Åkerblom syntyi suutariperheen tyttärenä Snappertunassa lähellä Tammisaarta vuonna 1898. Maria joutui 5-vuotiaana ensi kerran kasvatiksi hyvin toimeentulevaan perheeseen, sittemmin hän oli kasvattilapsena useassakin perheissä.

Aluksi hän saarnasi läntisellä Uudellamaalla ja Helsingissä. Vuonna 1918 sai hän kutsun Kaarlelan Nuorten Kristillisen yhdistyksen sihteeriltä matkustaa Kokkolan maaseurakuntaan. Seuraavan vuoden alussa hän palasi takaisin Kokkolaan.

Maria Åkerblom ei tullut yksin, sillä hänellä oli mukanaan kokonainen perhe, johon kuului metsänhoitaja Eino R. Wartiovaara, vaimo ja kolme lasta. Mukana seurasi myös useita palvelijoita.

Talvella 1918–1919 Maria Åkerblom vaikutti erityisesti Helsingissä. Tammikuussa 1919 hän oli tavannut saarnatilaisuudessaan metsänhoitaja Eino Vartiovaaran, jonka mukaantulolla oli merkittävä vaikutus Åkerblomin ympärille kehittyneeseen liikkeeseen.

Osakeyhtiö Suomen Kuivatislaamon toimitusjohtajana toiminut Vartiovaara irtisanoutui työstään ja omisti aikansa ja varallisuutensa Åkerblomin toiminnalle. Vartiovaara ryhtyi pian rahoittamaan Åkerblomin toimintaa ja otti Åkerblomin perheeseensä kasvattilapseksi.

Muutto Kokkolaan tapahtui ainakin näennäisesti sen takia, että Helsingissä oli niin kova elintarvikepula. Perhe asettui asumaan Kokkolassa Torikadun varrella olevaan Enqvistin huvilan alakertaan.

Kaleva 5.5.1927

Liitto 8.3.1927

Nopeasti Maria Åkerblom joutui huomion kohteeksi varsin ikävällä tavalla. Vähän ennen joulua vuonna 1919 jäi Erik Stadius -niminen, 14-vuotias poika, joka oli Helsingistä tuonut Kokkolaan vasta hankitun arabialaisratsun, taloon hevosen hoitajaksi ja ”kasvatiksi”. Näin siis ainakin myöhemmin mainittiin.

Eräänä päivänä, kun poika oli antanut hevoselle heiniä, olikin hevonen polkenut osan heinistä maahan jalkoihinsa. Maria Åkerblom suuttui - oikeudenkäyntiselostuksen mukaan - tästä itse asiassa mitättömästä asiasta niin silmittömästi vaatien poikaa kuritettavaksi.

Kokkolalaiset, joiden turviin poika pakeni, toimittivat pojan lääkäriin. Kurittajia vastaan nostettiin syyte pahoinpitelystä. Oikeastaan tästä tapauksesta alkoi se åkerblomilaisia tavalla tai toisella koskenut pitkä oikeudenkäyntien sarja, joka kesti aina 1920- luvun loppupuolelle saakka.

Myös Wartiovaarojen oma perhe-elämä oli joutunut kokonaan sekasortoon sen jälkeen, kun perheeseen otettiin kasvattityttö, Maria Åkerblom. Rouva Wartiovaara karkasi lapsineen kotoa. Hän yritti sekä omien että miehensä sukulaisten kanssa saada miehensä holhouksenalaiseksi. He vetosivat siihen, että tämä oli vapaussodassa kärsimiensä järkytysten jälkiseurauksena joutunut jonkinlaisen uskonnollisen ylijännitteisyyden tilaan. Vuoden poissaolon jälkeen rouva Wartiovaaran palasi takaisin.

Wartiovaara teki vielä useita pakoyrityksiä onnistuen lopullisesti vasta 1927. Kaiken kaikkiaan hän joutui olemaan seitsemän vuotta vankina omassa kodissaan. Myös oikeudessa åkerblomilaisten ote oli vahva: oikeudessa rouvaa syytettiin muun muassa moraalittomuudesta ja rouva Wartiovaaran kertomuksia miehestään mielikuvituksen tuotteeksi.

Vuosien 1926–1927 vaihteessa Eino Vartiovaaraa ja muita åkerblomilaisen liikkeen sisäpiiriin kuuluvia henkilöitä epäiltiin muun muassa vääristä valoista sekä murhayrityksestä. Vuosina 1920–1926 Maria Åkerblom ja Eino Vartiovaara olivat julkaisseet kirjallisuutta, jossa mainostivat toimintaansa. Liikkeen julkaisutoiminta päättyi Eino Vartiovaaran vangitsemiseen ja viimeiseksi teokseksi jäi vuonna 1926 julkaistu Onko Maria Åkerblom ja hänen ystävänsä enää saapa oikeutta synnyinmaassaan? Lopputuloksena oli kuitenkin, että kumpikin tuomittiin 36 eri henkilön yllytyksestä 36 vuodeksi kuritushuoneeseen.

Maria Åkerblomin ja Eino Vartiovaaran ollessa vankilassa moni åkerblomilaisuuden kannattajista irrottautui liikkeestä. Osa ryhtyi seuraamaan horrossaarnaaja Hilda Hottia, jonka toiminta muistutti Maria Åkerblomin horrossaarnaajanuran alkuvaiheita. Päästyään vankilasta Maria Åkerblom ei ollut yhtä tiiviisti tekemisissä Eino Vartiovaaran kanssa kuin oli ollut aikaisemmin. Vartiovaara ja Åkerblom näyttäytyivät joskus julkisuudessa yhdessä, mutta he eivät enää olleet samanlainen työpari kuin ennen vankila-aikaa.

Åkerblomilaisuus ei enää Maria Åkerblomin vankilassaolon jälkeen palautunut voimakkaaksi uskonnolliseksi liikkeeksi. Liikettä ylläpiti pieni sisäpiiri, joka edelleen palveli Maria Åkerblomia. Åkerblom ryhtyi koirankasvattajaksi. Lisäksi hän harjoitti liiketoimintaa ylläpitämällä muun muassa sikalaa ja parkettiliikettä. Hän asui Helsingin Meilahdessa åkerblomilaisen liikkeen omistamassa talossa lopun elämänsä.

Lähteenä käytetty:

Keskipohjanmaa 17.3.1968 Åkerblomilaisuus - 1920-luvun lahkoliike Kokkolan seudulla. Annikki Wiirilinna.

Nyman, Aili 2012. PYHÄ VAI PAHA? Åkerblomilaisen liikkeen julkaisema kirjallisuus Maria Åkerblomin pyhimyskuvan rakennusaineena ja puolustuksena. Suomen ja Skandinavian kirkkohistorian pro gradu -tutkielma. Elokuu 2012.

Liitto 8.3,16.3.1927, Kaleva 5.5.1927, Vaasa 16.12.1927 (Kansalliskirjasto, sanomalehdet digitoidut aineistot).

”Muutto Kokkolaan tapahtui ainakin näennäisesti sen takia, että Helsingissä oli niin kova elintarvikepula.

#