Duaa Issa tiesi melkein heti Suomeen tultuaan vuonna 2014, että hän haluaa työskennellä lähihoitajana. Kului useampi vuosi, mutta nyt unelma on lähellä toteutumista.

Issa on opiskellut joulukuusta lähtien oppisopimuksella lähihoitajaksi Kokkolan Validia-talossa, joka tarjoaa muun muassa asumispalveluita ja päivätoimintaa vammaisille henkilöille. Hän valmistuu syyskuussa ja silloin häntä odottaa vakituinen työpaikka samassa paikassa.

Sitä Issa ei malta odottaa. Sitä ennen pitää hoitaa vielä kolmen viikon harjoittelu sairaalassa.

– Aion viestitellä sinulle joka päivä ja varmistaa, ettet ole unohtanut minua, hän vitsailee naureskellen yksikönpäällikkö Mervi Kauppiselle.

Issa hakeutui opiskelemaan lähihoitajaksi asuttuaan Suomessa vuoden. Tuolloin kielitaito ei vielä riittänyt.

– Lähdin opiskelemaan elintarvikealaa, mutta tiesin ettei se ole minun juttuni. Opiskelin sitä vuoden ja jäin sitten äitiyslomalle.

Kun poika oli kuusi kuukautta vanha, pääsi Issa vihdoin opiskelemaan lähihoitajaksi. Se vaati tosin järjestelyjä, sillä poika oli vielä niin pieni, että hoitopaikkaa hänelle ei saanut.

– Mieheni teki joka toinen viikko iltavuoroja ja silloin pääsin kouluun. Joka toinen viikko olin kotona pojan kanssa. Mieheni on auttanut todella paljon ja olen siitä todella kiitollinen, sillä muuten opiskelu ei olisi ollut mahdollista.

Issan palo alalle on ollut kova ja sen on huomannut myös työkaveri, sairaanhoitaja Jaana Kiviniemi.

– Duaasta näkee, että hän on kiinnostunut alasta ja se on tärkeää.

Kansallista lähihoitajapäivää vietetään 27. tammikuuta. Päivää on vietetty vuodesta 2009 lähtien SuPerin aloitteesta. Ammattiliitto haluaa päivän kautta tehdä lähihoitajan ammattia ja työnkuvaa tutuksi.

Lähihoitaja voi työskennellä muun muassa lastenhoitajana, vanhustenhoitajana, hammashoitajana, vammaishoitoalalla ja ensihoitajana. Issaa kiinnostaa erityisesti työ aikuisten parissa.

– Kävin työharjoittelussa päiväkodissa, mutta minulla on viisi lasta kotona, en halua olla lasten parissa töissäkin, hän toteaa naureskellen.

– Haluan auttaa aikuisia, jotka jonkin vamman vuoksi tarvitsevat apua, hän lisää.

Hän kertoo, että työhön kuuluu kaikki mahdollinen pukeutumisen ja liikkumisen avustamisesta syöttämiseen. Lääkehoitoakin hän tekee, kunhan opintopisteitä on ensin tarpeeksi. Yhteistyötä hän tekee niin sairaanhoitajien kuin fysio- ja puheterapeuttien kanssa. Työ ei ole pelkästään perushoitoa ja se tekee työn monipuoliseksi ja siten mielekkääksi.

Issa mainitsee parhaiksi hetkeksi työssään hetket, jolloin talon asukkaan kanssa tehdään jotain hänelle mieluista normaalien arkipuuhien ohella: katsellaan valokuvia, meikataan tai vain jutellaan.

Issalle lähihoitajan ammatti tulee olemaan hänen ensimmäinen ammattinsa ja tuleva työpaikka ensimmäinen virallinen työpaikka.

– Alussa jännitti, että pärjäänkö, mutta täällä on ollut ihana esihenkilö, ihana ohjaaja ja kaikki muutkin ovat auttaneet heti alusta asti, hän kiittelee.