Ystäväni Alemão on kuollut. Rauha hänelle. Tapasimme pian 48 vuotta sitten Maquinén kyläpahasessa Atlantin rannalla. Sunnuntaisin, kun Don Manuelin kauppa oli kiinni, Alemão pyysi kahville kotiinsa. Se sijaitsi muutaman kilometrin päässä metsäisen kukkulan laella, jonne kuljettiin kapeaa, brasilianpallovyötiäisen tallaamaa polkua pitkin.

Alemão otti säkistä kourallisen kahvipapuja, paahtoi ne prännärillä ja jauhoi käsikäyttöisellä kahvimyllyllä. Tuvassa ei ollut sähköä, mutta kaasupullon päällä oli keittotaso, jossa valmistui mainio kahvi. Sitä maistellessa Alemão kaivoi esiin linkkuveitsen ja paitansa taskusta maissinlehden, sellaisen ohuen, joka suojaa tähkää. Siitä hän leikkasi suorakaiteen muotoisen ja savukkeen mittaisen palasen, uitti sitä hetken suussaan ja pisti korvan taakse odottamaan. Seuraavaksi hän otti taskustaan pikkusormen paksuisen mustan pötkön. Se näytti lakritsilta, mutta oli fumoa, köydeksi kierrettyä raakatupakkaa.

Alemão leikkasi pötkön päästä ohuen kiekon ja hieroi sen auki kämmenkuopassaan. Hetken kulutta kourassa oli hyvinkin savukkeen verran tummanruskeaa tupakkaa. Nyt Alemão otti maissinlehden korvansa takaa, ripotteli tupakan tasaisesti pitkän taitosta ja rullasi siitä tömäkän tupakan, jonka saumasi kielenpäällään tiiviiksi. Fumo oli valmis.

Tuuli humisi kukkulan puissa, jossakin lähellä vyötiäinen tuuskutti ja kiljahteli. Pienellä kasvimaalla kasvoi maissi, maniokki tuleentui, rinteessä kahvipensaissa oli jo uutta satoa. Huussin vieressä kurkotteli kessunlehtiä, oikein Virginialaista tupakkalaatua.

Alemão sytytti tupakkansa, jonka makea haju levisi taloon ja pihamaalle. Maistoin sitä kerran jos toisenkin, mutta ei minusta tullut fumon ystävää. Työlästä puuhaa oli sen tupakointi ja sottaista.

Yli kahdeksankymppinen poikamies Alemão asui kukkulallaan näihin päiviin. Keitti kahvinsa omista pavuista ja veteli perään epäilemättä epäterveellisen annoksen omaa nurkantakustaan. Mutta ei Alemão siihen kuollut. Brasilian syksyn merkki - Águas de março - Maaliskuun vedet, liukastivat kotipolun sillä seurauksella, että Alemão kaatui siitä enää nousematta. Hautajaisiin en pääse, mutta kuuntelen tämän: Elis Regina & Tom Jobim - Aguas de Março.

Kirjoittaja on kokkolalainen kirjailija.